Jalometallit
Kulta
Hopea
Platina
Palladium
Epäjalot metallit
Kupari
Messinki
Pronssi
Alpakka/Uushopea
Nikkeli
Pintakäsittelyt
Dublee
Hopeointi
Kultaus
Rodinointi
Kulta
Kultaa on pidetty vuosisatojen ajan erityisen arvokkaana, lähinnä sen erikoisen värin ansiosta – luonnosta ei löydy kovinkaan montaa kellertävää jalometallia.
Kulta on luonnostaan pehmeää, jonka takia siihen seostetaan kestävyyden parantamiseksi muita metalleja. Tämän ansiosta kultaa on mahdollista saada eri väreissä.
Ominaisuudet
| Alkuaine: | AU |
| Sulamispiste: | 1 064 °C |
| Ominaispaino: | 19,3 g/cm³ |
| Väri: | Keltainen |
Suomessa käytetyt pitoisuusleimat
Hopea
Hopeaa on käytetty valuuttana useissa maissa useiden satojen vuosien ajan. Nykyäänkin hopeaa käytetään rahoissa, mutta lähinnä vain juhlarahoissa. Puhdas hopea on lähes valkoista ja korkeakiiltoista.
Ominaisuudet
| Alkuaine: | AG |
| Sulamispiste: | 960 °C |
| Ominaispaino: | 10,5 g/cm³ |
| Väri: | Kevyesti siniseen taittava harmaa |
Suomessa käytetyt pitoisuusleimat
Palladium
Palladiumia käytetään toistaiseksi melko harvoin koruissa, mutta palladiumia sekoitetaan usein kultaan, jolloin saadaan valkokultaseos. Palladium on uusin jalometalli, jolle on annettu leimausoikeus.
Ominaisuudet
| Alkuaine: | PD |
| Sulamispiste: | 1 552 °C |
| Ominaispaino: | 11,8 g/cm³ |
| Väri: | Hopean valkoinen |
Suomessa käytetyt pitoisuusleimat
Platina
Vasta 1800-luvulla platinaa opittiin sulattamaan sen korkean sulamispisteen takia. Aiemmin platinasta oli valmistettu koruja sulattamalla kulta platinan pintaan, jolloin seoksesta tuli jokseenkin muokattavaa. Kuitenkin platina yleistyi korukäyttöön vasta 1800-luvun lopulla.
Ominaisuudet
| Alkuaine: | PT |
| Sulamispiste: | 1 772 °C |
| Ominaispaino: | 21,5 g/cm³ |
| Väri: | Harmahtava valkoinen |
Suomessa käytetyt pitoisuusleimat
Kupari
Kupari on ollut tuttu ihmiselle jo kivikaudelta, ja lienee ensimmäisiä metalleja joita ihmiset oppivat käsittelemään. Kupari on monikäyttöinen sen sähkön- ja lämmönjohtokyvyn ansiosta. Kuparia käytetään koruissa useimmiten seostuksessa.
Ominaisuudet
| Alkuaine: | CU |
| Sulamispiste: | 1 083 °C |
| Ominaispaino: | 8,96 g/cm³ |
| Väri: | Punertava |
Messinki
Messinki on yleensä kuparin ja sinkin seos, ja se on useimmiten käytetty seos. Messinki ei ole aina saman väristä, sillä messingistä on olemassa useita eri seoksia, riippuen kuinka paljon kuparia on lisätty. Yleensä messinki on kuitenkin kellertävää.
Joskus messingistä löytyy seos, joka on alle 15% sinkkipitoisuudeltaan. Tätä seosta kutsutaan tompakiksi.
Ominaisuudet
| Sulamispiste: | 900-940 °C |
| Ominaispaino: | n. 8,20 g/cm³ |
| Väri: | Kellertävä |
Pronssi
Pronssikaudella pronssi oli ihmiselle hyvin tärkeä, kuten aikakauden nimestä voi päätelläkin. Pronssia käytettiin ja käytetään edelleen ympäri maailmaa, joko aseina, koruina tai muina käyttöesineinä. Pronssi on yleensä kuparin ja tinan seos.
Ominaisuudet
| Sulamispiste: | n. 950 °C |
| Ominaispaino: | n. 8,7 g/cm³ |
| Väri: | Kellertävän ruskea |
Alpakka tai uushopea
Alpakkaa eli uushopeaa on käytetty ympäri maailman, ja siksi tälle seokselle löytyykin monia eri nimityksiä. Uushopea ei nimestään huolimatta sisällä ollenkaan hopeaa, vaan se on nikkelin, kuparin ja sinkin seos.
Ominaisuudet
| Sulamispiste: | n. 1040 °C |
| Ominaispaino: | n. 8,7 g/cm³ |
| Väri: | Hopean harmaa |
Titaani
Titaani on hyvin suosittua koruissa nykypäivänä sen hypoallergisuuden vuoksi. Titaani on siitä mielenkiintoinen metalli, sillä siihen on mahdollista saada useita eri värejä lämmittämällä metallia eri tavoin.
Ominaisuudet
| Alkuaine: | TI |
| Sulamispiste: | 1 668 °C |
| Ominaispaino: | 4,5 g/cm³ |
| Väri: | Useita eri värejä, yleensä harmahtava |
Nikkeli
Nikkeliä käytetään useimmiten seosmetallina, mutta nykyään nikkelimetalli-seoksia ei suositella korukäyttöön sen allergisoivan ominaisuuden takia.
Ominaisuudet
| Alkuaine: | NI |
| Sulamispiste: | 1 455 °C |
| Ominaispaino: | 8,9 g/cm³ |
| Väri: | Lämpimän harmaa |
Dublee
Dublee ei ole metalli, vaan siinä on yhdistetty kaksi eri metallia päälekäin; alla oleva metalli voi olla joko pronssia, hopeaa tai messinkiä, jonka päälle on sitten lisätty toinen kerros metallia, yleensä kultaa. Dublee kestää käyttöä hiukan paremmin kuin kultaus, sillä dublee on hiukan paksumpaa. Dubleetä käytetään usein koruissa ja rannekelloissa.
Hopeointi
Hopeointi yleensä tehdään galvaamalla, jossa kaksi metallia upotetaan galvanointikylpyyn, ja siirretään sähkön avulla ohut kerros metallista toiseen. Tämä tuo korun pintaan ohuen kerroksen hopeaa.
Joskus koruihin tehdään kiiltohopeakylpy, joka tuo koruihin kestävän, kiiltävän pinnan.
Kultaus
Kultaustekniikoita on muutamia erilaisia, yleisin niistä lienee galvanointi; Kaksi metallia upotetaan galvanointikylpyyn, ja siirretään sähkön avulla ohut kerros metallista toiseen. Mitä pidempään kappaleet ovat kylvyssä, sitä parempi kultaus. Kultakylvyissä voi olla kullan eri sävyjä, riippuen mikä seosmetalli kylpyyn laitetaan.
Kultausta voi tehdä myös fysikaalisesti ja kemiallisesti.
Rodinointi
Rhodium on platinametalli, mutta sitä useimmiten käytetään rodinointiin. Rodinointi tapahtuu galvanointi-menetelmällä, jossa siirretään metallia kappaleesta toiseen sähkön avulla. Useimmiten valkokultaiset ja hopeiset korut käsitellään rodinoimalla. Valkokullasta kullan ominaisväri, keltainen, paistaa läpi, ja rodinoimalla saadaan koruun kaunis, vaalea pinta.
Seuraa sosiaalisessa mediassa
© Kilahus
2018-2023