Olen toiminut muutaman vuoden tämän nimen alla, vaikka Kilahus ei ole vielä ole yritys.
Kilahus toimi aikoinaan KoruPiira-nimellä, kun etsin vielä omaa tyyliäni ja opiskelin koruartesaaniksi. Kuitenkin oma tyyli löytyi suhteellisen nopeasti, muttei kuitenkaan rajoita minua kokeilemasta eri asioita.
Miten nimi Kilahus sitten syntyi? Koruja tehdessä äänimaailma on todella monipuolinen; on kilkatusta, kalkahdusta, napsuntaa. Ääni, kun koru tai kivi tippuu lattialle, ja korun tekijä ähisee lattialla pieniä osia etsiessä.
Koruihini pyrin lisäämään äänen tai useampia – ketjut, jotka kilahtavat korua vasten, pieniä granulointipalloja, jotka liikkuvat käyttäjän liikkuessa – niistä syntyy Kilahus.
Tulen käsityöläisperheestä, ja tämä elämäntapa on ollut mukanani lapsesta asti. Lapsena pyörin isäni mukana puuverstaalla, valmistaen (isän avulla, tietenkin) pieniä puupyssyjä ja pajupillejä. Kuitenkin astma rajoitti tekemistäni, enkä voinut opiskella puusepäksi, vaikka edelleen halu on kova – kuitenkin valmistan pieniä puutuotteita, sen verran mitä sairauteni antaa periksi.
Äitini taas valmistaa tekstiilituotteita, mutta pölyallergian takia en voi käsitellä tekstiilejä pitkän aikaa.
Koska nämä sairaudet hiukan rajoittivat ammatinvalintaani, etsiskelin muutaman vuoden sitä “omaa juttuani”. Kuitenkin tämä käsityöläisyys oli niin vahvasti kiinni minussa, ja onneksi löysinkin korujen valmistuksen – vaikka olenkin nuoresta asti “valmistanut” omia koruja leikkaa-liitä-menetelmällä, ei tämä ala aluksi käynyt mielessäkään. Kaikki hyvin loppu hyvin – oma juttu löytyi, ja nyt vain maailma on rajana!